Valokuvatorstaissa oli haasteena taas tekstikatkelma... En ensin meinannu oikein keksiä mitään kuvaa... Nyt äsken kävin sytyttelemässä kynttilöitä innoissani kun on vähän luntakin maassa, niin hokasin että tässähän tämä... tätä AIKAA olen odottanut! Saa poltella kynttilöitä <3 Vaikka eihän tämä oikein mitenkään liity tuohon tekstiin mutta.....

Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.
     (Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)

Oli niin nättiä ku oli lyhty ihan kuurassa <3